Huh, kello on jo paljon! Allekirjoittanutta saa syyttää tämän blogin ulkoasusta, sitä tässä muokkailin lähes pikkutunneille. ;-)
Blogimme sai alkusysäyksensä aivan yllättäen. Meitä on koko joukko yh-äitejä, jotka tunnemme toisemme sosiaalisen median kautta ja päätimme tänään, että meillä on paljon tarinoita kerrottavana.
Tarinoita siitä, mitä yksinhuoltajaäitien elämä on todellisuudessa. Me haluamme ravistella mielikuvia.
Sillä me olemme kaikki omanlaisiamme, meistä ei saa sellaista "tyypillinen yh-mutsi" - tapausta kenestäkään! Syytkin yksinhuoltajuuteen ovat kovin moninaiset.
Kumma kyllä monien exät ovat varsin...hmmm...mielenkiintoisia tapauksia...
Yhteistä meille kaikille on se, että me olemme Äitejä. Isolla alkukirjaimella, suurella sydämellä. Kuka enemmän, kuka vähemmän täysin itse vastuussa jälkikasvustaan. Kyllä, näin se on. Kun miehet eron hetkellä erkanevat perheestään, jää vastuu todella äidille. Ei ole olemassa ihanaa ja täydellistä eroa, jonka myötä mikään ei muuttuisi, jossa eivät kärsisi niin lapset kuin äidin oma sisin.
Mutta siitä rikkinäisyydestä me luomme uutta ja vahvempaa.
Kuten bannerissa sanotaan: "Not all superheros wear capes..."
