Päiväkotielämää

Meilläkin sitten alkoi lapsella päiväkotielämä, kun tämä äiti jatkaa taas opiskeluja.
Mikä mahdottomalta vaikuttava tarvike- ja vaateshow koko päiväkotialoitus on tuonutkaan mukanaan. Pitää hankkia kuravaatteita, kumpparit, hoitoon vaatteita ja kaikkea muuta. Nyt talven lähestyessä talvihaalarit ja kengätkin olisi ostossa.

Vaate- ja tavarahankintoja tehdessä sekä lasta päiväkotiin pukiessa sitä on huomannut itsestään sellaisen piirteen, että haluaa laittaa lapselle päälle parasta mitä kaapista löytyy. Ja joka päivä eri vaatteet ja jopa niin, että samalla viikolla ei samaa paitaa päällä näy, vaikka se välissä kävisikin pesussa ja olisi puhdas. Kaikki pitäisi olla priimaa, vain parasta lapsellani. Mutta samalla teen omaan vyöhön yhden reijän lisää ja ostan kaappiin taas kassillisen hernekeittoa.

Niinkin hullulta kuin se kuulostaakin, niin varsinkin näin yksinhuoltajana, sitä haluaa vaan jotenkin luoda sellaisen kuvan ympäristölle, että lapsella on kaikki mitä tarvitaan ja parasta laatua. Vaatteet on oltava ehdottomasti puhtaat. No, olisi ne joka tapauksessa, mutta tuntuu että menee välillä ihan mahdottomuuksiin. Siis jos lapsi aamulla touhuessaan vaikka kuolaa tiplun puserolle, on se vaihdettava ennen hoitoon viemistä. Sitä haluaa luoda sellaisen kuvan, että meillä on kaikki (ja vähän enemmänkin) mitä tarvitaan, kyllä me pärjätään!

Tästä siskolleni mainitsin yksi päivä, niin hän palautti minut maanpinnalle tokaisemalla, että eipä ole ihme sitten, että miksi ihmiset puhuvat, jotta yh-äidit nostelevat vain tukia ja elävät herroiksi. Kyllä yh-äideillä on varaa....

Tämä pisti miettimään. Luonko minäkin omalta osaltani sitä mielikuvaa ihmisissä pukemalla lapseni uusiin (lähes kaikki lapseni vaatteet on alesta ostettu, mutta uusi on uusi), puhtaisiin, silitettyihin vaatteisiin? Luonko minäkin mielikuvaa sosiaalituilla nauttivasta yh-äidistä, jolla on varaa elää kalliisti?